Yhtenä kevään 2024 teemana messuillamme on pohjoisen hedelmäpuut. Messulavalla on aiheesta Leif Blomqvistin (Blomqvistin taimisto) pitämä tietoisku. Ennakkoon aiheeseen voi perehtyä tämän Inga Nuojuan kirjoituksen pohjalta.
Hedelmäpuukokeiluja Oulun korkeudella
Olen lähtöisin Lounais-Suomesta. Kun puoli vuosisataa sitten päädyin asumaan satoja kilometrejä pohjoisemmaksi, oli itselleni yllätys, miten suppea oli viljeltyjen hyötykasvien valikoima. Puuvartiset rajoittuivat viinimarjoihin.
Oman pihan saatuani aloitin kokeilut pähkinäpensaalla ja isältä saaduilla Antonovka-omenan siementaimilla, joita hän oli käyttänyt omenapuiden ”jalostamisessa” perusrunkoina. Menestyminen oli lupaavaa. Istuttamani kestivät jopa 80-luvun puolivälin superkylmät talvet.
Noista ajoista voimistunut ilmaston lämpeneminen sai kokeilemaan uusia omenalajikkeita. Åkerö on talviomenoista oma suosikkilajikkeeni ja kesäomenoista Pirja. Jälkimmäinen pärjäsi ongelmitta, mutta Åkerö kuoli. Ostin tilalle syysomena Punakanelin, joka osoittautuikin keltakuoriseksi, mutta viihtyi mainiosti ja kypsyi sopivasti Pirjaa myöhemmin.
Kiikutin lapsuuskodista hapankirsikan, punaluumun ja keltaisen luumun juurivesataimia. Kirsikka menestyi erinomaisesti, mutta antoi satoa harvoina vuosina. Keltainen luumu kuoli, punainen palellutti joka talvi hangenpäälliset osansa, mutta yritti aina uudelleen – kunnes kyllästyin siihen.
Tuttavalta sain Oulun läheltä Sinikka-luumun juurivesan. Se osoittautui menestyksekkääksi. Sadon saantia sai odotella muutaman vuoden, mutta on ollut sen jälkeen yllättävän satovarma.
Ruokahalu kasvaa tunnetusti syödessä. Etelä-Suomeen mennessä meillä on tapana poiketa Blomqvistin taimistolla. Kokeilukasveja tulee hankittua. Kerran sain puhuttua ukon suopeaksi makeakirsikoiden kokeiluun. Meillä oli mökillä tehty virhe muovihuoneen sijoittelussa. Parin kookkaan lehtipuun varjostus oli liikaa tomaatin ja basilikan kasvatusyrityksilleni. Piti keksiä muovihuoneelle muuta käyttöä.
Ostin kaksi erilaista makeakirsikkalajiketta. Tuntuivat kasvavan hyvin ja talvehtivan ongelmitta muovihuoneessa. Tekivät lopulta satoakin: toinen pieniä, maukkaita, hyvin tummia kirsikoita ja toinen kirkkaanpunaisia ja makeita. Istuttaessa olin luullut, että muistaisin lajikenimet ylöskirjaamatta. Vain toisen muistan – Leningradin musta.
Muovi on repeytynyt huoneen katossa, mutta se ei näy kirsikoita haittaavan. Muutama vuosi sitten tyttäreni oli Oulusta sesongin loppuunmyynnistä hankkinut Stella-nimistä makeakirsikkaa minullekin. Istutin ne edellisten kaveriksi. Nyt on muovihuone täyteen asutettu ja kirsikkasato riittää omalle perhepiirilleni, jopa niille ovelille rastaille, jotka osaavat ujuttautua rei’istä huoneeseen.
Luumuvalikoimaani laajensin pari vuotta sitten Blomqvistiltä hankkimillani kirsikkaluumuilla Podarok ja Kometa, joista Oulussa asuvalla tyttärelläni oli positiivista kokemusta.
Päärynäkokeiluni alkoivat Hirvensalmen taimistolta Anssi Krannilan aikaan. Kun tivasin häneltä vitosvyöhykkeellä menestyvää, hän myi minulle Vaasan päärynän todeten, että hedelmät ovat kamalia. Oikeassa oli. Kukkivana komea koristepuu ja muiden pölyttäjä. Myöhemmät hankintani ovat tuottaneet pieniä, mutta maukkaita päärynöitä kuten Moskovskaja ja sitä kovasti muistuttava Pepi. Myös Aune-lajike on menestynyt.
Edellä kuvaamistani istutuksista monet on tehty vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten. Olen paukuttanut viidakkorumpua erityisesti omenankasvatuksen puolesta ja keskittynyt kesälajikkeiden kehumiseen, mutta niiden sato ei kestä säilytystä ollenkaan. Tahtovat ylikypsyä jo puussa. Olen vihdoin oivaltanut, että viljelyssä pitäisi olla myöhäisempiäkin lajikkeita. Omat syys- ja varsinkin talviomenoiden kokeiluni ovat jääneet vaatimattomiksi. Taidanpa minäkin vielä uusia Åkerö-kokeiluni tai Lepaan liereän. Blomqvistin taimistolla on myöhäisemmistäkin lajikkeista mistä valita.
Ei pääse yli eikä ympäri, että kesämme ovat usein pitempiä kuin ennen. Toisenlaisiakin väliin putkahtaa, mutta hyvin juurtunut puu kestää kummasti elossa, vaikka sato jäisikin saamatta. Mitään ei saa ellei yritä.
Inga Nuojua
Kuvat: Blomqvistin taimisto