Ruukin puutarha- ja pihataimitapahtuma on erikoisen tärkeä Oulun seudun puutarhoille ja pihoille. Muita kilpailevia messujärjestelyjä ei tietääkseni alueella ole järjestetty jatkuvasti pitkään aikaan. Suuren alueen kasvimateriaalia kasvattajien pitää esitellä ja myydä niin, että saamme kokemusta kasvien kestävyydestä ja kontakteja harrastajiin ja pihanomistajiin.
Koristekasvitutkimusta Suomen puutarhakasveista on vähennetty tai kokonaan lopetettu, vaikka tarve on suuri uusien omakotitalojen ja vanhojenkin talojen pihojen kasvittamisessa.
Puutarhanäyttelyt Ruotsissa ja ennen Etelä-Suomessa olivat ammattiväen, harrastajien ja puutarhaseurojen yhteisprojekteja ja erittäin suosittuja monipuolisella tarjonnallaan. Nyt se aika on Suomessa muisto vain ja näyttelyt ovat kuihtuneet suurien firmojen esittelypäiviksi ja vain pieni osa on harrastajatoimintaa. Näin näyttelyt ovat paljolti menettäneet suuren yleisön mielenkiinnon.
Jo suuri kasvitieteilijä ja tiedemies C. v. Linné matkoillaan ympäri Ruotsia 1745 kehui maalaistaloja ja torppia, jotka olivat hankkineet koristepuita tonttien ympäristöön, puhumattakaan taloista, joissa kokeiltiin hedelmä- ja marjapensaita. Tosin silloin olivat vapaana kulkevat kotieläimet suuri uhka kaikelle, mitä hankittiin talon puutarhaan, kuten nyt ovat metsäkauriit Etelä-Suomen puutarhojen ja kesämökkien pahimpia tuhoajia.
Oulun seudulla on kokemukseni mukaan hyvät perusmaat, jotka olen todennut omin silmin pihoissa ja nähnyt, kun seuraan koristekasvien kehittymistä. Moreeni- ja hiekkamaat, joiden ojitus on huolella tehty sekä peruskalkitus ja oikea lannoitus siirtävät tontin kasvumahdollisuuksia heti pari piirua etelämmäksi.
Perennojen käytöllä on lähes rajaton mahdollisuus pohjoisemmassa Suomessa, jos otetaan mukaan vanhat lajikkeet, joita löytyy vielä pihoista ja uudet kasvisuvut, joita ei ole esitelty edes Oulun yliopiston näytepuutarhassa. Monet perennasuvut ovat vuoristokasveja etelämpää, joten ne kestävät roudan ja lumen aiheuttamat rasitukset. Kaikki uudetkin monivuotiset kukat mahtuvat suomalaisiin pihoihin, koska meidän pihamiljöömme ja omakotitonttimme ovat kookkaampia kuin muualla maailmassa.
Usein uusi koristepuulaji voi kasvaa paremmin Oulun seudulla, koska kesärytmi sopii lajille paremmin kuin merellisessä Turun ilmastossa. Tuholaiskiusaa on vähemmän ja syysväri voi olla koko vuoden kohokohta, koska puu viihtyy paremmin.
Ei kannata unohtaa hyötykasvejakaan, vaan uusia lajikkeita tutuista hyötykasveista on aina hyvä kokeilla ja kysellä myyjiltä vaikka ensivuodeksi, jos ei nyt ole tarjolla. Vaikka meillä on laajoja marjametsiä jokamiehenoikeudella poimittavaksi, voi yksi hoidettu marjapensas kotipihassa marjoa monta litraa herukoita, joita ei tarvitse lähteä autolla poimimaan kilometrien päästä. Herukat, marja-aroniat,vadelmat, karviaiset ovat kaikki ajankohtaisia tänäänkin, yhtä ajankohtaisia kuin viimeisten sotien aikana tai niiden jälkeen, antaen kotipöydän ruokatarjontaan runsautta ja monipuolisuutta. Pakastekaapit ovat helpottaneet säilöntää tavalla, josta entiset emännät eivät osanneet edes uneksia.
Nykyiset harsokatteet ja verkkomuovit pidentävät huomattavasti kasvuaikaa, kuten avomaakurkun, pavun ja kesäkurpitsan. On parempi varautua ajoissa ja opetella uusiin viljelytapoihin, pleksihuoneviljelyyn ja uusien harsovalmisteiden käyttöön. Kotitarveviljelijät usein löytävät parempia sovellutuksia viljelytapoihin. Kokemuksien vaihtaminen viljelijöiden kesken on eräs tärkeimmistä asioista puutarhamessujen yleisötarjonnassa sekä tietysti osaavien esiintyjien pestaaminen kertomaan viljelykokemuksistaan.
Puutarhaneuvos Arno Kasvi
Sivun kuva: Pasi Leino