Vuodenajat ovat muuttuneet yhä oikullisemmiksi. Lämpimät alkusyksyt ovat yleistyneet. Tästä kehityksestä on monia etuja: kasvit ehtivät tuleentua, puuvartiset kehittää kukintosilmunsa seuraavaa kasvukautta varten ja tehdä irroitussolukon, jolloin lehdet irtoavat ennen talven tuloa.
Lämpimän syksyn jatkuminen lähes jouluun on kuitenkin ongelmallista. Jos säät eivät aloita asteittaista jäähtymistä, kasvi ei fysiologisesti valmistaudu talveen. Silloin pahimmassa vaarassa ovat uudet istutukset. Kaikkein hankalin tilanne on uuteen kasvuun lähteneillä aleostoksilla.
Kun talvi sitten vääjäämättä tulee, on litimärkä maa pakkaskauden alkaessa huono talvehtimisen kannalta. Suoranainen katastrofi on, jos maanpinta on ehtinyt jäähän ja sen jälkeen lämpöaallon mukana tulevat vesisateet, jotka eivät pysty imeytymään enää maahan. Seurauksena on jääkansi, joka tukahduttaa alleen (jääpolte).
Alkutalvet ovat vuodesta toiseen olleet vähälumisia. Jos tilanne jatkuu sellaisena pitkään, routa painuu syvälle ja seurauksena on juuristovaurioiden uhka. Nykytalvina myös pitempien suojasääjaksojen ja kovien pakkasjaksojen vuorottelu on yleistynyt – ei tosin menneenä talvena.
Kevään koittaessakaan puuvartisilla eivät vielä ole koettelemukset takana. Aurinko porottaa jo lämpimästi, mutta korvausvettä ei jäässä olevasta maasta saa. Niinpä tumma rungonkuori halkeilee ja ikivihreät kärventyvät.
Miten sitten voi yrittää talvituhoja torjua.
1) Märkyyden vähentäminen kannattaa aina. Maalajia emme voi palstallamme vaihtaa, mutta läpäisevyyttä voimme yrittää parantaa (salaojitus, aroille vaikka lecasoraa istutusvaiheessa, kohopenkit).
2) Katteet ovat kullanarvoisia lumettomana pakkaskautena (kuusenhavut, kuivana haravoidut ja varastoidut lehdet, hallaharso). Vettä imeviä materiaaleja ei pidä käyttää, sillä ne pahentavat tilannetta (hake, turve).
3) Juuristoalueen suojaaminen on tärkeää varsinkin nuorilla sekä aroilla puuvartisilla.
4) Vältä kävelemistä alueella, sillä märkä maa routaantuu muutenkin syvältä ja tiivistyminen pahentaa tilannetta.
5) Kevyttä lunta voi kasata juurien suojaksi ja perennoiden katteeksi, kun sitä saadaan. Raskas lumi taas on tuhoisaa, kuten katolta romahtava.
6) Kevättalvella ikivihreille on pantava ilmava kateverkko ja pidettävä se, kunnes maa sulaa (erityinen hienohelma on kartiovalkokuusi).
7) Varo typpilannoitusta keskikesästä asti, sillä tuleentuminen on talvehtimisen kannalta supertärkeää.
8) Käytä harkintaa syysistutuksiin. Poistomyyntitaimet saattavat innostua kasvuun, kun pääsevät maahan eivätkä tajua silloin tuleentua (poikkeuksena puuvartiset, jotka jo ostohetkellä ovat pudottaneet lehtensä eli siirtyneet lepotilaan).
9) Mitä arempi kasvi, sen järkevämpi istuttaa se keväällä. Arkoja puuvartisia hankittaessa kannattaa selvittää niiden alkuperä (myyjiä kaikenkarvaisia).
Kannattaa muistaa, että puutarhanhoidon viehätykseen kuuluvat kokeilut, jatkuva opettelu ja ihmettely sekä luopumisen läksyn harjoittelu. Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhanhoito – eikä sekään ole niin tärkeää.
Inga Nuojuan tietoisku ”Tavallisimmat syyt talvituhoihin” messulavalla klo 15. Kannattaa tulla kuulolle!
Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.
